TET-viikko oli kiva ja rento, saatiii Elinan kans oikeestaa vaan olla ja pitää taukoja..Sehän sopi meille. Kuvia mulla ei oo yhtään, koska unohin ottaa kameraa mukaa ja sit loppuviikko oliki suru aikaa koska Vaari kuoli.
Menin keskiviikkona laulutunnin jälkee kattoo vanhainkodille Vaaria kahtoon ja sitte yks hoitaja tuli mulle sanoon, että Vaaris ei oo enää täällä vaan sairaalas..Illalla Vaari siirrettiin Veteliin, koska mitää ei ollu enää tehtävis, ku seuraava kohtaus tulis, sitä ei enää elvytettäs koska sen sydän ei kestäis sitä. Torstaina lähin sitte Peltsusta kattoo Vaaria Tunkkarille, se makas vaan siel sängys ja hengitti tosi raskaasti, sen iho oli jo kylymä ja silmät iha sumeet, ei mitään tunnetta. Istuin sielä Vaarin kans sitte jonku tunnin ku sitte oli pakko lähtiä takas TET-ttii..Ei menny kauaa ni äiti soitti mulle että Vaari oli nukkunu pois. Samana aamuna Vaari oli vielä jopa puhunu ja kommikoinu, parii tuntia myöhemmi sen iho oli kylmenny eikä se enää ollu tässä maailmas..Oisin saanu lähtee pois keskenpäivän mutta en mä halunnu, vaikka itketti iha vitusti. Mutta näin on Vaarille parempi, sodat on ohi ja se saa levätä..Vaari on ollu mukana taistelemas Suomen itsenäisyydestä ja en oo osannu arvostaa sitä kuitenkaa tarpeeks:<
R.I.P. Vaari 29.3.2012 |
Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa.
Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
Vaarin muistolle <3